Kertomuksia ja muistoja
Ellen Svinhufvud -kakkuun liittyy monia mukavia tarinoita – ohessa muutamia niistä. Kerro meille oma muistosi kakusta!
Kiikka
Ellen-kakku on ehdottomasti maailman paras kakku minun mielestäni. Muistan että kotona äidilleni tämä kakku oli se oikea ja ainoa "kuningatar". Hän oli kerran elämänsä aikana päässyt metsänhoitajarouvien Tampereen jaoston puheenjohtajana Sylvi Kekkosen kutsuille presidentinlinnaan ja siellä oli tätä satumaista kakkua tarjottu! Lapsuudessa muistan että tärkeinä merkkipäivinä tämä kakku oli pöydän ehdoton kuningatar! Myös silloin kun saatoimme äitimme viimeiselle matkalle juhlisti tämä kakku muistojen pöytää. Siis ilossa ja surussa Ellen-kakku is best!
Kirkkonummi
Ellen-kakku kuuluu meidän perheessämme äitienpäivän viettoon erottamattomasti. Juhlaa on vuosikymmenet vietetty samoja perinteitä noudattaen. Äitienpäivää edeltävänä lauantaina lähdemme koko perheen voimin Kirkkonummelta Helsinkiin hakemaan Ellen-kakkua. Matka on kuin perheen yhteinen, hilpeä kevätretki. Karjaan tietä Helsinkiin ajettaessa mielessä ovat jo Stellan leipomon taivaalliset tuoksut ja Ellen-kakun suloinen makeus ja mantelipäällys. Kakkuja ostetaan aina kaksi, toista on lupa maistaa jo lauantai-iltana! Äitienpäivän aamuna isovanhemmat ajavat Helsingistä Kirkkonummelle kyläilemään, se on päivä, jolloin äidin ei tarvitse leipoa. Äitienpäivän aamiaispöytään tyttäret kattavat kuohuviiniä, hedelmiä ja tietysti kunniapaikalle Ellen-kakun.
Helsinki
Olen tehnyt elämäntyöni eduskunnan kielitoimistossa, sellainen on harvinaista nykyään, pysyä samassa työpaikassa koko ikänsä. Työn teko politiikan ytimessä on muuttunut työssäoloaikanani hirvittävän paljon. Perinteitäkin kuitenkin on. Tulin nuorena tyttönä tänne töihin, vasta valmistuneena ruotsin kielen maisterina. Ensimmäisestä viikosta lähtien yksi perinne nousi yli muiden ja valaisi vapaapäivää edeltävät lauantait: haimme työtovereiden kanssa Stellan leipomosta Ellen Svinhufvud-kakun kahvitaukoa varten. Lyhyen kävelymatkan aikana Mannerheimintietä pitkin Töölönkadun Stellalle oli lupa jutella hieman vapaammin, joskus ihan lörpöteltiin! Myöhemmin viikonloppu muutettiin kaksipäiväiseksi ja kahvihetki Ellenin kanssa siirtyi perjantaille. Ihanaa että Ellen-kakkua taas saa!
Tikkurila
Lapsuudessani 60-luvulla asuimme Puu-Käpylässä, jossa ruokaostokset tehtiin Elannon ruokakaupassa. Äiti kävi töissä kemikalio Rosellessa Kaisaniemenkadulla. Siskon kanssa saimme käydä äitiä tervehtimässä töissä hiljaisempina päivinä, kun ei ollut kiirettä. Joskus äiti ehdotti kahvihetkeä, se vasta oli juhlaa! Silloin haettiin yhdessä vastapäisestä konditoriasta Ellen Svinhufvud-kakku, ei Elannossa sellaisia leivoksia myyty! Äiti joi kahvia ja me siskon kanssa istuimme jalkoja heilutellen lapselle vähän korkeilla tuoleilla ja nautiskelimme Ellen-kakun makeudesta ja marengista. Arvostan edelleen Ellen-kakkua, se tekee arjesta juhlan!