Kertomuksia ja muistoja
Ellen Svinhufvud -kakkuun liittyy monia mukavia tarinoita – ohessa muutamia niistä. Kerro meille oma muistosi kakusta!
Halikko
Olen maatilan tytär, Halikosta kotoisin. Lapsuudesta Ellen Svinhufvud-kakku on tuttu äidin kertomista tarinoista ja juhlapäivistä. Meille tuli kotiin 50-luvulla Kotiliesi-lehti, jossa Ellen-kakku esiteltiin. Lapselle Ellen-kakun tarina oli kuin satu. Äiti luki lehdestä, että presidentti Svinhufvudin ja hänen vaimonsa kotitilalla Kotkaniemessä oli iso kanala. Siihen aikaan ajateltiin, että kaikki mitä osataan tuottaa, käytetään hyväksi viimeiseen pisaraan asti ja niin oli munienkin kanssa. Sitä ajattelua nykyään kaipaa, että osattaisiin olla ylpeä omista tuotteista ja perinteistä. Rouva Svinhufvud keksi, että kananmunien valkuaisesta voitaisiin valmistaa marenkikakkua. Resepti kehitettiin ja nimettiin myöhemmin Ellenin mukaan, kakkua tarjottiin valtiovieraillekin. Meillä maalla leivottiin paljon itse, mutta suuriin juhliin Ellen-kakku kuului ja se haettiin varta vasten pitopöytään Turusta, Lehtisen leipomosta.
Helsinki
Olin 70-luvulla töissä Kivelän sairaalassa, se oli ensimmäinen työpaikkani. Ellen Svinhuvfudin kakku liittyi sairaalan arkeen ja elämään tiiviisti. Kakkua haettiin eduskuntatalon takaa Töölönkadun Stellasta työpaikan kahvihetkiä juhlistamaan. Usein lääkärit tarjosivat Ellen-kakkua koko henkilökunnalle halutessaan juhlistaa vaikkapa syntymäpäiviä. Myös potilaiden omaiset toivat toisinaan henkilökunnalle kakkua kiitollisuudenosoituksena hyvästä hoidosta. Ellen-kakun hienous oli siinä, että yhdestä isosta kakusta riitti isollekin porukalle. Kakku on kevyt kantaa ja se on riittoisaa, makeaa riittää pieni pala kerralla. Olen kuullut monen vilja-allergikon kiittelevän gluteenitonta Ellen-kakkua, on hienoa että sama kahvikakku sopii myös heille. Jos kakkua joskus noista kahvitilaisuuksista jäi, sujautettiin loppu pakastimeen ja kaivettiin sitten seuraavan juhlahetken tullen taas pöytään.
Helsinki
50-luvulla olin juuri päättänyt koulut ja sain töitä Stellan leipomosta. Stella oli perheyritys, rouva huolehti Töölönkadun konditoriasta. Stella oli tunnettu erittäin hyvästä ja tarkasta palvelusta. Konditorialle oli kunnia-asia tarjota asiakkaille kaikista herkullisimmat kakut ja leivokset, siistissä ja tyylikkäissä tiloissa. Konditoriassa oli myynnissä myös useita erilaisia, toinen toistaan ihanampia pullia ja keksejä. Erityisesti Ellen Svinhufvudin kakku on kuitenkin jäänyt mieleeni, se oli erittäin suosittu. Konditoriassa kävi paljon vakioasiakkaita, jotka hakivat Ellen-kakkua perhejuhliin tai työpaikalle. Erityisen kiireistä työ oli itsenäisyyspäivän alla, jolloin presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhliin toimitettiin kakkuja tarjottavaksi. Päivät venyivät, kun kakkuja leivottiin tarkasti salaista reseptiä noudattaen. Maun tuli olla juuri oikeanlainen, marengin rapeaa mutta suussa sulavaa ja kahvia mukana juuri oikea määrä herkullisen maun takaamiseksi. Koristelukin piti tehdä suurta tarkkuutta noudattaen, kakun päälle kiedottiin marsipaanista kääreet kuin lahjapakkaukseen!