Kertomuksia ja muistoja
Ellen Svinhufvud -kakkuun liittyy monia mukavia tarinoita – ohessa muutamia niistä. Kerro meille oma muistosi kakusta!
Hakaniemi
Asuin lapsuuteni Hakaniemessä. Juhlapäivien aamuna äiti puki parhaan kävelypukunsa päälle, siihen aikaan ihmiset pukeutuivat niin vakavasti ja hyvin. Toivoin aina kovasti pääseväni mukaan kakunhakumatkalle Stellaan, silloin sain itsekin laittaa parhaan mekon päälle ja arkimekko jäi kotiin. Ellen Svinhuvfud-kakku oli pienelle tytölle kauneinta mitä oli olemassa. Vieläkin muistan, miten se sokerilla koristeltu kullanvärinen mantelipäällyste tuoksui ihanalta, kun kakku kotona tuotiin juhlapöytään! Sitä syötiin erityisesti syntymäpäiväjuhlilla, vuosia myöhemmin myös kihlajaisissani ja häissä. Kakkuun liittyy paljon rakkaita muistoja ja juhlakakkuna se on oivallinen, niin hyvin ei moni kakku säily ja kestä kuljetusta!
Yli-Härmä
Meitä oli kymmenen sisarusta, minä olin ainoa joka lähti kotipitäjästä maailmalle. Helsingissä asuin ensin tädin luona ja tein siellä kotityöt. Muutaman kuukauden kuluttua täti kuuli tuttavansa kautta, että presidentti Svinhufvudin kesähuvilalle Kotkaniemeen etsittiin palvelusväkeä. Sain hyvät suositukset ja aloitin hyvin pian työt Kotkaniemessä. Muutto uuteen paikkaan ja arvokkaan presidenttipariskunnan läheisyys jännitti ensin niin, ettei unta meinannut saada. Onneksi huvilalla oli muitakin tyttöjä sisäkkönä, tutustuimme hyvin ja ajan myötä presidentti Svinhufvud osoittautui varsin mukavaksi mieheksi, herra ja rouva kohtelivat työntekijöitä ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti. Huvilalla oli usein arvovieraita ja rouva Ellen Svinhufvud piti paljon kutsuja, joissa tarjoilimme kuuluisaa Ellen Svinhufvud kakkua. Vapaapäivän koittaessa presidentti lähti mielellään autoajelulle, hän oli suuri autojen ystävä. Silloin tällöin hän saattoi tarjota ajelun myös palvelusväelle, se vasta oli unohtumatonta! Kotopuolessa ei kellään ollut siihen aikaan autoa. Sodan alkaessa lopetin työt Kotkaniemessä ja siirryin Lotta Svärd -järjestön palvelukseen. Palasin Helsinkiin, ensin ilmavartioon ja myöhemmin minut lähetettiin rintamalle lääkintälotaksi. Kotkaniemeen en enää palannut, mutta mielessäni vaalin muistoja ajasta kauniisti sisustetussa huvilassa, jossa leijaili Ellen-kakun mantelinen tuoksu.